Euroopa-neuvosto on ylin toimielin ja sen tehtävänä on antaa unionin kehitykselle yleiset poliittiset suuntaviivat sekä ratkaista joitakin erimiellisyyksiä.
Euroopan unionin neuvoston tehtävänä on edustaa jäsenvaltioita unionin päätöksenteossa. Se toimii myös yhdessä Euroopan parlamentin kanssa budjettivallan käyttäjänä sekä lainsäätäjänä.
Euroopan komissiolla on yksinoikeus tehdä lakialoitteita ja nostaa kanne lainsäädäntöä rikkonutta jäsenvaltiota tai yritystä. Se myös hallinnoi unionin toimintaohjelmia ja talousarvioita sekä edustaa unionia ulkoisesti.
Euroopan parlamentti edustaa EU-kansalaisia. Sen päätehtävinä on keskustella Euroopan unionin lainsäädäntöaloitteista ja talousarvioista sekä hyväksyä niitä neuvoston kanssa ja valvoa EU:n toimielimiä.
Unionin tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n jäsenmaissa.
Euroopan keskuspankin tehtävänä on pitää inflaatio kurissa etenkin euromaissa ja huolehtia, että rahoituslaitosten ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa valvotaan oikein.
Tilintarkistustuomioistuimen tehtävänä on valoa, että Euroopan unionin varoja käytetään lainmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti.
EU:ssa päätöksenteossa käytetään yleensä tavallista lainsäätämisjärjestystä, joka etenee neljässä osassa: kuulemismenettely, hyväksyntä, muut lainsäädäntö menettelyt ja aloiteoikeus. Euroopan parlamentti voi joko hylätä tai hyväksyä säädösehdotuksen tai ehdottaa muutoksia siihen. Neuvosto ei ole velvollinen noudattamaan parlamentin lausuntoa, mutta EU:n tuomionistuimen oikeuskäytännön mukaan, päätöstä ei voi tehdä ennen kuin se on saanut lausunnon. Lainsäätämisjärjestys tarkoittaa kansan suoraan valitseman Euroopan parlamentin on hyväksyttävä EU:n lainsäädäntö yhdessä EU maista muodostuvan neuvoston kanssa.
Komission lainsäädäntöä edellyttää lakialoitteiden arviointi. Ne arvioidaan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvien vaikutusten kannalta. Komissio kuuntelee myös sidosryhmiä. Niihin kuuluu esimerkiksi kansalaisjörjestöt, paikallisia viranomaisia ja eri tuotannon alojen edustajia. Komissio varmistaa asiantuntuiaryhmien avulla, että lakiehdotukset vastaavat kyseisten ryhmien tarpeita. Turhaa byrokratiaa on kuitenkin vältettävä.
Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto arvioivat komission tekemät lainsäädäntöehdotukset ja saattavat ehdottaa muutoksia niihin, mutta jos ne eivät pääse yhteisymmärrykseen muutoksista, ehdotus päätyy toiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä parlamentti ja neuvosto voivat ehdottaa muutoksia uudelleen, mutta jos muutoksista ollaan yksimielisiä, lainsäädäntöehdotus voidaan hyväksyä.
Voimme kuvitella että EU:hun tulee ehdotus, joka vaatii sosiaalisen median käytön rajoittamista. Ehdotus menee ministerineuvonnalle ja parlamentille, jossa sitä aletaan muokata. Se alkaa muotoutua, kun siihen otetaan eri näkökulmia, kuten nuorten ja somen työntekijöiden. Ehdotusta ei voida kuitenkaan hyväksyä , koska moni puolue on sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti